En käytä enää sanaa takka, sillä meidän nurkkaamme tulee oikeastaan aika perinteisen kaakeliuunin mallinen, reilut kaksi metriä korkea uuni isoine luukkuineen.
Uunin muodon ja korkeuden määräsi sen sijainti asunnossa. Ainoa järkevä paikka oli olohuoneen nurkassa ala- ja ylätason seinustalla. Kun siinä on olohuone korkeimmillaan - yltää lähes viiteen metriin - ei siihen mikään matala laatikkomalli sopinut. Nurkkamallisia uuneja, joissa on päältäliitos, ei valikoimissa kovin paljon olekaan. Uuni on meidän mieleemme, emmekä muunlaista olisi tahtoneetkaan.
Kun hormiliitos on saatu paikalleen, nostataan uunin päälle kansikappale. Aikamoista kiipeilyä muurarin homma on, mikä näkyy hyvin näistä kuvista. Toisena päivänä vuokrattiin telineet.
Kun hormi valmistui ja sai pintaansa slammauksen, uuni jäi odottelemaan pintakaakeleita. Ne tullaan asentamaan joulukuun alussa.
2 kommenttia:
Plussaa uuni-sanalle!
Sana "uuni" on alkuperäinen, aito ja hyvä sana. Takasta tulee mieleen avotakka, sellainen, jota poltellaan tulen, ei välttämätttä lämmön vuoksi.
Vanhat uunit ovat kauniita, kaakeleineen. Meillä tien alle jääneessä vanhassa torpassa oli kiiltävän punaruskeat kaakelit yhden kamarin uunissa ja jokin koristekiekura siinä ylhäällä ja alhaalla. Muistan kaiholla kun aurinko paistoi siihen lapsuudessani. Uuni hävisi jonnekin, kun torppaa purettiin.
Täsmälleen noin perustelin uuni-sanaa muurareille. Minullekin tulee takasta mieleen ne avotakat, joita näki paremman väen taloissa 60-luvulla, tai ne kesämökkien isot vuolukivitakat, joita ilman mökki ei mökiltä tunnu. Täsmälleen kuten sanoit, Iines: takka tulen, uuni lämmön vuoksi. Sen verran eroa näillä nykyisillä uuneilla entisiin on, että tuli on niissäkin saanut suuremman sijan, sillä luukut ovat lasiset ja varsin isot.
Varhaisimmasta lapsuudestani muistan kamarin nurkasta pönttöuunin - sen antama lämpö oli suloista, kun tuli pakkasesta leikkimästä. Seuraavassa kodissa ei ollut huoneissa uuneja, mutta koko talo lämpisi kellarissa olevalla isolla uunilla, johon pitikin työntää kokonaisia halkoja poltettavaksi. Pakkastalvina niitä kului aima määrä.
Halko-sanakin on muuten saanut nykyään minun korvissani väärän merkityksen. Meillä halot ovat noin metrin mittaisia, vain halkaistuja puita, kun taas ne pienemmät, joita pienemmissä uuneissa ja takoissa poltetaan, ovat pilkkeitä tai länsisuomalaisittain klapeja. Sanojen etymologiahan selviää itse substanstiivista: halot halkaistaan, pilkkeet pilkotaan.
Muistuipa mieleeni parin vuoden takaiset kuvat uunien rungoista: http://hilma-hilma.blogspot.fi/2010/01/kiitollisena-lukijoista.html.
Niiden paikalle on kohoamassa omakotitaloja.
Lähetä kommentti