Jo puoli kahdeksan maissa menimme tontille neuvomaan Rototecin miehille rakennusluvassa määritellyn, tarkan porakaivon paikan. Asemakuvia tutkittuamme oikean paikka löytyi, ja me tiesimme, että pora saavuttaa pian kallion, josta lämpöä löytyy.
Tässä vaiheessa minua hirvitti: raskas kone kulki hyvin lähellä kivistä, mullasta ja sorasta rakennettua, vielä hyvin keskeneräistä rinnettä. Siihen on määrä rakentaa aikanaan tukimuuri. Tuntui, että kone lipeää millä hetkellä tahansa. Mutta niin vain se saatiin täsmälleen oikealle paikalleen, ja pora saatettiin nostaa omiin korkeuksiinsa tekemään työtään.
Koko päivän kone jauhoi kalliota kivituhkaksi ja pumppasi vettä säiliöön. Seitsemän aikaan illalla työ oli valmis, ja melkein Näsinneulan korkuinen reikä - siis syvyinen - oli porattu meidän pihaamme. Aikanaan putket johtavat kallioon sitoutuneen lämmön pumpun kautta huoneisiin. Mainio keksintö!
Kun tontilla alettiin kaivaa lämpökaivoa, me lähdimme asuntomessuille. Koko päivä meni 39 kohteen kiertämisessä, mutta mitään kovin ihmeellistä ei messuilta mieleen tarttunut. Yhden hankinnan sentään teimme uuteen taloomme.
Eniten pidin talosta nimeltä Encore. Se oli omistajansa suunnittelma, juuri hänelle ja hänen vaimolleen mietitty kaunis talo, josta ei tuntunut puuttuvan mitään ja jossa ei ollut mitään liikaa. 109 neliöön mahtui kolme tilavaa huonetta, keittiö ja kauniit sauna- ja kodinhoitotilat. Pihakin näytti jo melko valmiilta.
(Kuva on kaapattu asuntomessujen sivuilta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti