torstai 19. kesäkuuta 2014

Iloista juhannusta Mäntymäeltä!

Mäntymäen pihapiiri on vielä alkutekijöissään, kun alapihan rakentamisessa on ollut esteitä.  Mutta vähitellen, vähitellen.  

Kuntta kesti hyvin talven rasitukset, vaikka lunta ei sen suojaksi satanut kuin ohuenohut kerros.  Tarkoitus on jatkaa kunttaa tontin rajalle saakka, kivien eteen.  Eilen istutimme muutaman erilaisen Rhododendronin ja niiden aluskasvillisuudeksi kasvaakin sitten kuntan varpuja.  Saapa nähdä, joko ensi kesänä kukkivat. 

Tiaiset kasvattavat jo toista poikuettaan keväällä kiinnittämässämme pöntössä.  Kun ensin vähän olivat katsastaneet tilannetta, tottuivat meihin kaivajiin ja ruokkivat ahkerasti pöntössä huutavaa jälkikasvuaan.  Pian pojat ovat varmaankin valmiita pöntön jättämään. 





torstai 10. huhtikuuta 2014

Kevätaurinkoa!

Aamuaurinko kirkastaa metsän ja saa linnut livertelemään iloisesti.  Tiaiset ovat ottaneet kodeikseen uudet pöntöt - siihen ei kulunut kuin muutama päivä siitä, kun olimme kiinnittäneet pöntöt mäntyihin.  Vaikka on ollut pakkasöitä, eivät kevätnarsissit ole säikähtäneet, vaan kasvattavat nuppujaan.  Pääsiäisenä kukkivat. 

Pihatyöt odottavat vielä.  Maa on roudassa.  Mutta muutaman viikon päästä pääsemme kaivamaan kuopat puille ja pensaille, kärräämään multaa nurmikolle ja miettimään, mihin kukkapenkit tulevat ja mitä taimia ostamme.  Sitä ennen on tehtävä pihaportaat!  Siinä on vielä kova homma.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pieniä, mutta tärkeitä


M. on ollut ahkera viime viikkoina ja monet pienet, mutta tärkeät puutteet ovat tulleet kuntoon.  Yläkerran kylpyhuone on valmistunut.  Suihkuseinän asennuksessa oli mittailemista ja asentamista, mutta hyvä tuli. Tuumattavaa riittää: kylpyhuoneen WC-paperitelineelle ei oikein tuntunut löytyvän hyvää paikkaa, mutta varsin hyvin toimii tuo, johon päädyimme. Seinällä on Kati-pyykkiteline, johon miellyin jo edellsessä kodissani.  Ostimme sellaisen sekä yläkerran kylpyhuoneeseen pyyhkeiden kuivatukseen että kodinhoitohuoneeseen erityisesti lakanoiden kuivattamiseen.

Rakennusvalvonta määräsi, että parvekkeen kaiteisiin on asennettava suojalevyt, jotka estävät kiipeämisen ja putoamisen.  Niinpä tilasimme kaiteisiin lasit AKi-lasista, joka teki myös yläkerran aulan sisäikkunat. Kaidelasit on niin hyvin asennettu, ettei niitä juuri huomaakaan.  Ulkoa ne eivät näy lainkaan. Nyt on parveke turvallinen, vaikka pieni vierailija olisi siellä hetken yksinkin  - mitä tuskin kuitenkaan tapahtuu.



Viimeistelytöitä oli portaikossakin. Olimme jo suunnitteluvaiheessa päättäneet, että lasikruunu sijoitetaan portaikon kulmaan, josta se näkyy niin ulos, alas kuin ylöskin ja antaa valoa moneen suuntaan.

Sen asentaminen valmiiseen portaikkoon oli kuitenkin vähän kinkkinen juttu, ja siihen tarvittiin M:n insinööripojan suunnitteluapua.  Mutta nyt valaisin on paikallaan, eikä lamppuja varmasti kovin usein tarvitse vaihtaa.  Samalla tuli pestyä yläikkuna.













Pieniä yksityiskohtia on joskus väsyttävää, joskus mukavaa mietiskellä ja etsiskellä.  Aika tovi meillä meni siihen, kun valitsimme alakerran WC:iden pyyhe- ja paperitelineet.  Päädyimme ruotsalaisiin Smedbon terästelineisiin. Ne ovat kauniita ja linjakkaita.

Aikamoinen oivallus oli se, kun hoksasimme sijoittaa työkalut kodinhoitohuoneen isoon alalaatikkoon.

Pakki oli ollut kuukausia kodinhoitohuoneen tiskipöydän alla, sillä sitä tarvitaan tämän tästä.  Siinä se oli kuitenkin hankalassa paikassa, ja siihen löi jalkansa, kun teki töitä tiskipöydän ääressä.

Pienen mietinnän jälkeen keksin sovittaa pakkia laatikkoon, ja sopihan se.  M. hoksasi, ettei sen tarvitse olla kiinni (kiinni ollessa se olisi ollut muutaman millin liian korkea). Ja kas! Siinäpä oli maino työkalulaatikko.

Laatikon yläpuolella on lenkkeiljän vaateille kuivatuspatteri, ja taso on penkki, jonka päällä on mukava pukea lenkkivaatteet - tosin siihen helposti jää myös tarpeellista tavaraa.


Ensimmäiset yöpakkaset ovat jo takana, ja ne saivat tiaiset koputtelemaan ikkunoita ja keikkumaan parvekkeen kaiteilla ruokaa odottaen.  Niinpä ripustin talipalloja vaahteran jo paljaille oksille.  Tiaiset löysivät ne saman tien, ja niin teki metsämme tikkakin. Näppärästi tikka keikkuu pallossa pitkän tovin syömässä helppoa saalista.  Eipä taida olla konstia, joka sen estäisi.  Harakat eivät palloihin pääse, mutta ne sen sijaan osaavat syödä pähkinät uudelta lintulaudalta. Mitähän sille tekisi?


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tänään näin punarinnan!




On iloista elää näin lähellä luontoa!

Kun ikkunasta näkyy metsä ja kun siihen metsään on vain pari askelta, on luonto toden totta osa minua.  Kun ostimme tontin, en osannut kuvitella, miten paljon luontoa saisin elämääni.

Toivoin tiaisia ruokittavaksi, ajattelin, että puissa vilistää varmaankin oravia, mutta sitä lintupaljoutta, niitä jäniksiä ja kaikkea sitä pieneläjämäärää en osannut aavistaa.

Metsässä humisevat tutut puut - männyt, vaahterat, pihlajat, koivut, lepät - mutta kasvien maailmassakin riittää opittavaa.  Viime kesänä löysin sattumalta musta-apilan.  Mitähän muuta metsä kätkee?

Tänä aamuna puupinon päällä viivähti punarinta.En ehtinyt hakea kameraa, mutta enköhän vielä joskus kuvankin saa, ensi kesänä.  Suloista lintua katsellessani päätin alkaa pitää lajipäiväkirjaa tässä blogissa. Kirjoittelen luonnosta, ja merkitsen sivupalkkiin havaintoja. Aloitan vähän takautuvasti närhestä  - sattuneesta syystä. (Luontoportin sivuilta löytyy lisää kuvia punarinnasta, niin kuin muistakin linnuista.)

Punarinta on yksi lempilintujani.  Asuin  13 vuotta rivitalossa, jonka piha oli minimetsä: kymmenkunta isoa kuusta, yksi tavattoman kaunis vanha mänty, muutama koivu, kaksi komeaa vaahteraa ja pari tervaleppää sekä sammaleinen nurmikko. Keittiön ikkunan yläpuolella oli talon kulmauksessa leveä räystäspelti, ja sen päälle punarinta teki pesänsä monena kesänä.  Keväällä se tuli pihalle tepastelemaan, ja pian jo olivatkin pesässä munat ja poikaset.  Punarinnan laulu on yksi kauneimmista.  Ja lintu niin tavattoman sievä ja herttainen pyöreine muotoineen ja iloisen oransseine rinnuksineen.




Punarintahavainnon jälkeen lähdin metsään ja sauvakävelylle.  Kun olin valmiiksi herkistänyt aistini tarkkailemaan meidän metsää, tulin huomanneeksi metsän laidassa, kävelytien varressa muutaman kauniissa syysvärissä hehkuvan puun, jota en ollut ennen huomannut ja jota en tunnistanut.  Jos siis joku lukija tunnistaa yllä ja alla olevista kuvista, mikä puu on kyseessä, olisin iloinen tiedosta.




tiistai 1. lokakuuta 2013

Kotiseudun kankaita pihamaalle


Talon piha rajautuu olohuoneen ja saunan terassin puolella kaupungin metsään.  Tontin perustamisen aikaan Mikko Ojala siirsi kaivurillaan tontilla olleita suuria kiviä metsän puolelle rajaamaan alueet toisistaan.

Kesän aikan aloimme tuumata, että metsä saisi kasvaa terassiin saakka, sillä nurmikko ei kuitenkaan siinä kasva, kun maa on hapanta. Männyt nimittäin varistavat neulasiaan aika määrät.

Niinpä otin alkusyksystä selvää, miten ja mistä saisimme pihaamme kunttaa, havumetsän pohjaa.  Kuntan toimittajia löytyikin useita.  Hämeen Viherrakennus pystyi toimittamaan erän vielä tänä syksynä, ja niin tilasimme heiltä 50 neliötä Kainuun ja Koillismaan rajalla kasvanutta kangasmetsän pohjaa. Maanantaina 23. syyskuuta se irrotettiin kasvualustastaan jossakin pohjoisen hakkuumetsässä.

Keskiviikkona kuntta tuotiin meidän pihaan muutaman neliön rullissa. Asennusjoukolla ei kauaa kestänyt, kun rullat oli levitetty pihakaistaleelle.


Nyt piha on kanervan ja puolukan varpujen peittämää, pehmeää mattoa. Kunttaa ei tartse sen kummemmin hoitaa, mutta nyt sitä täytyy kastella päivittäin, jotta se kiinnittyy hyvin alustaansa.
 

Syksy on tullut nopeasti.  Sen huomaa siitäkin, että paikkalinnut etsiytyvät ruoka-apajien ääreen.  Parina viime päivänä kotimetsään näyttää kotiutuneen närhi.  Toivottavasti se viihtyy talven yli.  Pian onkin aika aloittaa lintujen ruokinta.



tiistai 10. syyskuuta 2013

Ranskalainen parveke kruunaa julkisivun


Yläkerran makuuhuoneessa on korkea, avattava ikkuna.  Sen kokoa suurennettiin suunnitteluvaiheessa siksi, että se antaa kauniiseen pohjoiseen valoon.  Ikkunasta on myös kaunis näkymä: etualalla on iso vaahtera ja taustalla puutarhamyymälä.

Muuttotarkastuksessa rakennustarkastaja määräsi, että ikkunan ulkopuolelle on asennettava pleksi, sillä ikkunasta on putoamisvaara.  Hän oli oikeassa: kun ikkunapenkki on vain 30 senttimetrin korkeudella lattiasta, voi aikuinenkin vahingossa horjahtaa ja pudota, lapsesta puhumattakaan.  Pudotusta on monta metriä.

Pleksiä emme kuitenkaan ikkunaan tahtoneet.  Sehän peittäisi näkymät, ja mikä pahinta, se olisi muutaman vuoden päästä tosi ruman näköinen likaannuttuaan ja naarmuunnuttuaan. Päätimme asentaa ikkunaan ranskalaisen parvekkeen.

Netistä siis parveketta etsimään.  Tampereelta löytyi yksi liike, joka myy valmiita takorautaisia.  Käväisimme katsomassa niitä, mutta ne eivät olleet meidän taloomme sopivia.  Parvekkeenvalmistajiapa ei oikein ollutkaan.  Onneksi löysin kausalalaisen Henri Soikkelin.  Hän teki meille tarkasti mittojen mukaisen parvekkeen, johon hän suunnitteli myös turvallisen poistumisen kädensijoineen ja astumistasoineen.  Ikkuna on nimittäin myös hätäpoistumistie.




Soikkeli teki sepäntyönsä jo kesällä, mutta saimme asennettua parvekkeen paikoilleen vasta sunnuntaina. Silloin meillä oli tontilla leguaani, josta käsin myös parvekkeen asennus kävi näppärästi. Kolme asentajaa siinä silti tarvittiin - ja yksi kuvaaja.

Mutta nyt on talo viimeistä silausta myöten valmis - ulkoa. 

Emme kuitenkaan aio jättää sokkelia betonille.  Mutta ensi kesänäkin on oltava työtä. :D