Mutta vähän vaille viisi kaikki oli valmista talonäytökseen.
Kuin päivän kunniaksi syksyllä istuttamani lumikellot olivat avanneet nuppujaan ison kiven juuressa.
Kävijöitä riitti tasaisesti koko kaksituntisen.(Vaikka kuvassa ei ketään näykään. En nimittäin kysynyt lupaa kuvaamiseen, joten siksi kävijät on kuviteltava. :D )
Huoneet näyttivät kumman autioilta, tyhjiltä ja suurilta, kun kaikki rakentamisen välineet oli viety pois.
Oli mukava rupatella esittelyn jälkeen niin talotehtaan edustajan kuin Gradon Lauri Kristonkin kanssa ja todeta: Hyvältä näyttää!
Ilta-aurinko antoi esittelyillan päätteeksi pitkät säteensä poikki olohuoneen aina keittiön nurkkaan saakka. Viime päivinä siivotessani keittiön kaappeja olen nauttinut ilta-auringosta. Taloa suunnitellessa ja rakentaessa en osannut kuvitellakaan, miten aurinko tosiaan kiertää talon ja antaa valonsa näin täydellisesti läpi talon.
Esittelyn jälkeen on rakentamista jatkettu ja viime päivät ovat menneet niin siivoamisessa kuin maalaamisessakin. Aulan lattia on täynnä parvekepuita, jotka maalataan ennen kuin niistä tulee kaiteet.
Alakerran huoneet ovat valmiit.
Yläkerrassa on vielä tapetoitavaa, sillä tapetointihommat menivät aluksi pahasti pieleen. Ensimmäinen urakoitsija onnistui pilaamaan niin tapetoinnin kuin tapetitkin. Siitä tuli meille paljon vaivaa ja kuluja. Onneksi löytyi tosiammattilainen korjaamaan tapetoinnin kuntoon.
Olohuoneen lattia on täynnä vanhojen tapettien silppua, kun mokia korjataan. Aikamoista keikkumista ja kumartelua Riitta Kivikartanon työ olohuoneessa oli, mutta jälki on hyvää ja kaunista. Yläkerran tonen makuuhuone odottaa vielä korjaamista. Toivottavasti saamme sen kuntoon ensi viikolla. Toiseen ostimme uudet tapetit viidessätoista minuutissa - kauppa oli menossa kiinni ja tarvitsimme tapetit seuraavaksi aamuksi. Mutta eipä tullut silti tehtyä huonoa valintaa. Saimme vihreän sijasta sinisen huoneen. Mutta se sopii, kun huone on eteläisen auringon puolella.
4 kommenttia:
Vau! Nuo olohuoneen korkeat ikkunat ovat kyllä todella mahtavat!
Hienolta näyttää! Harmi tuo aiempi tapettiurakoitsija. Noin loppuvaiheessa varmasti odottaa jo malttamattomana että aika kuluisi nopeasti ja pääsisi pian muuttamaan.
Kiitoa Pekka ja Mari.
Totta tosiaan odottaa muuttoa, vaikka toisaalta hirvittää: on valtavasti tekemistä sekä Mäntymäellä että kotona. Pakkaaminen on sitä, että aina väliajoilla saa tyhjäksi jonkin hyllyn ja laatikon ja tavarat pahvilaatikoihin. Koti on niin epäsiisti, että hirvittää. Ja kun siivottavaa on yllin kyllin Mäntymäelläkin, ei oikein tiedä, kummassa pitäisi olla hommissa.
Muutto on viikon päästä!
Tuli kiitoa, vaikka piti tulla kiitos. Mikä lienee freudilainen.
Lähetä kommentti