Ennen kirjailijat olivat kansakunnan viisaita. Heiltä pyydettiin haastattelua, kun tahdottiin syvällisiä näkemyksiä ajan ilmiöistä. He eivät olleet julkisuudessa kovinkaan usein, mutta heidät tunnettiin silti - teostensa kautta.
Niin olettaisin useimpien kirjailijoiden tahtovan asiantilan olevan edelleenkin. Mutta niin ei ole. Kirjailija on julkinen olento. Hänen tulee olla julkisuudessa hymy huulilla, katse kameraan. Ei häneltä kovin paljon tahdota ajatuksia kuulla, kunhan osallistuu ahkerasti kiertohaastatteluihin ja lausuu vakaan kantansa milloin mihinkin päiväkohtaiseen probleemaan, kuten siihen, onko oikea muusikko valittu euroviisuihin. Useimmat kirjailijat eivät tietenkään näihin haastatteluihin osallistu, ei heitä voisi vähempää kiinnostaa.
Kirjallisuus ja kulttuuri on vientituote. ”Kirjallisuuden ja kulttuurin kaupallistaminen on minulle innostavin mahdollinen tehtävä”, sanoo WSOY:n uusi myyntijohtaja. Ennen kaikkea. Näinä laman aikoina on erityisen tärkeää, että me näymme ulkomailla. Ne ponnistelut ovat tärkeitä sen lisäksi, että kirja myy kotimaassa. Näin tunnutaan ajateltavan yleisesti. Rahaa riittää paremmin markkinointiin kuin sille, joka on alkutuotteen (!) tekijä. Joku kirjoittaa, toinen myy. Mutta entistä enemmän myös se, joka kirjoittaa, joutuu myymään, tahtoipa tai ei.
Onneksi kirjailijat kirjoittavat. Lukija saa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti