Konehuolia

Monta päivää on mennyt ilman konetta. Siis tätä tietokonetta, muita koneitahan tässäkin huoneistossa on ties kuinka monta.

Pitäisikin joskus laskea tavaransa, niin kuin jotkut ovat tehneet. Mitä niillä luvuilla tekisin, sitä en tiedä, mutta tahtoisin hämmästyä tavaran määrää, minä joka ajattelen että en ole shoppaaja, en osta mitään turhaa. Toisaalta olen taitava kätkemään tarpeetonta tavaraa komeroiden perälle, ylimmille hyllyille, varaston nurkkiin.

Muuttojen (niitä oli kaksi: ensin luovuin pitkäaikaisesta kodistani, poikieni lapsuudenkodista, muutin väliaikaisesti kolmeksi kuukaudeksi kerrostalokolmioon, jonka yksi huone oli täpötäynnä muuttolaatikoita, ja lopulta lokakuun lopulla 2004 pääsin tähän aivan uuteen rivitalokolmiooni, asuinurani huipulle, ja toivoni mukaan siihen asuntoon, jossa elän kunnes kuolen) jälkeen päätin, että jos jokin tavara ei ole tullut tarpeelliseen käyttöön kolmen vuoden aikana, voin luopua siitä: kierrättää tai heittää pois. Niin teinkin osalle tavaroista syksyllä kirpparilla. Mutta paljon on vielä tekemättä.

Tänä kesänä on isoin urakka varasto: sen takaosan laatikoihin en ole koskenut muuton jälkeen. Laatikot vain sysättiin sinne (järjestelin ne saman tien sopiviksi pinoiksi) muutossa. Jonakin poutapäivänä on lastattava kaikki kama ulos, tarkistettava sisältö, päätettävä sen kohtalo, ja järjestettävä jäljellejäävä uudelleen. Tänään tuo päivä ei ole - huraa! - eilen satoi rakeita, ja tänään muuten vain kaatamalla. Jokohan nurmi alkaa taas viheriöidä.

Niin, ne koneet. Uusi ruohonleikkuri täyttää aika ison tilan varastosta. Mutta se on tarpeellinen, erinomaisen mukava väline.

Tietokone on toisenlainen, se ei ole vaivaton, se ei ole luotettava. Kun virus iskee, en luota omaan osaamiseeni, kone tekee omiaan, antaa vihjeitä, muttei selviä vastauksia; onko kaikki hyvin. Niinpä vein koneen korjattavaksi. Viikon kuluttua sieltä ilmoitettiin, että kaikki on hyvin, viruksista ei ole havaintoa. Onnellista.

Ja onnellista on toisaalta koneeton aikakin. Olen lukenut.