Viime tiistaina hain autoni korjaamolta. Muutama viikko sitten matkalla Turkuun pysähdyin kahville ja tulin kolhaiseeksi etupuskurilla parkkipaikan aitaa (kyllä olikin typerästi suunniteltu viistoparkki, ja olen vakavasti tätä mieltä). Olin iloinen saadessani auton korjattuna olihan se myös pesty ja imuroitu, vakuutus kun maksaa nekin - tai minä omavastuullani, miten vain. Mutta eipä tarvinnut tänä keväänä imuroida. Olin jo mietiskellyt, minkä kesäloman alkupäivistä käyttäisin auton siivoamiseen.Tänä aamuna lähdin viemään lasia, metallia ja kartonkeja kierrätyspisteeseen, taloyhtiöni pihalta kun ei löydy niille omaa keräysastiaa. Ja mikä odottikaan autossa: tuulilasissa oli halkeama. Se oli tullut siihen eilisen päivän aikana parkkipaikalla, sillä aamulla kaupassa käydessäni sitä ei ollut. Ilmiselvästi halkeaman on synnyttänyt kiven- tai nastaniskemä. Kiviä ja nastoja sinkoilee moottoritiellä; millään ei voi täysin välttyä siltä, että niitä tuulilasiin lentää. En ole tuota iskemää edes huomannut, ennen kuin siis tänä aamuna.
Lamaannuin. Taas on vietävä auto korjaamolle. Taas on soitettava vakuutusyhtiöön. Taas on kaivettava jostakin vakuutuksen omavastuu. Vai onkohan vakuutuksessani lasivahinkovakuutus? Kyllä kai, olenhan maksanut täyskaskoa.
Jospa onnistuisin yhdistämään tuulilasinkorjauksen määräaikaishuoltoon, joka sekin odottaa muutaman tuhannen kilometrin päässä, siis pian. Toisaalta tuulilasi olisi saatava kuntoon ennen kahden viikon päästä tulevaa pitkää ajomatkaa hautajaisiin. Siinä tuleekin ajeltua tuhat kilometriä.
Ja kesällä on katsastuskin. Sekin on "kilpailutettu", siis yksityistetty - ja hinnat ovat karanneet kauaksi siitä, mitä ne olivat takavuosina. Markoista on tullut suoraan euroja, ilman mitään jakajia. Mutta pakko on katsastaa.
Vaatiiko mikään muu arkeni väline yhtä paljon vaivaa ja ennen kaikkea rahaa kuin auto. Tuskin. Sataset vain vilahtelevat tililtä, kun autoliikkeen kassalla pankkikorttia käytän. Hinnat ovat nousseet julmetusti. Muistanpa, kun huollatin 90-luvulla Pösöäni: hirvitti maksaa huollosta 400 - 600 markkaa. Mutta nyt tuo sama summa on maksettava euroissa, eikä huollossa tehdä sen enempää, oletan. Autot vain ovat tulleet monimutkaisemmiksi, vastataan minulle, kun ihmettelen. Huoltokorjaamo tarvitsee jos minkinlaista tietokonetta ja vimpainta, jotta tiedetään autosta kaikki. Huoltomies ei pysty vikoja silmillään ja taidoillaan arvioimaan.
Kun olin pari vuotta sitten kipeä ja tarvitsin kallista tutkimusta, en raskinut maksaa sitä yksityisellä, vaan odotin kuukausia, että pääsin julkisen terveydenhuollon palveluun - ja sain lopulta oikein hyvää palvelua. Ei minulla ollut kiirettä, niin että saatoin odottaa. Mutta autoon on rahaa löydyttävä aina. Kummallista, tosi outoa.
Mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Tarvitsen autoa, jotta pääsen työpaikalleni. Epäsäännöllinen työaika työpaikalla ei noudata julkisten aikatauluja, enkä sitä paitsi jaksaisi raahata painavaa salkkuani (oppilaiden papereita ja vihkoja on aina kuljetettavana korjattavaksi kotiin ja palautettavaksi kouluun) junan ja koulun väliä, puolentoista kilometrin matkaa.
Auto on asunnon jälkeen isoin rahareikä. Asunto sentään säilyttää arvonsa, mutta auto - niin, siitä tulee 10 - 15 vuodessa romua, ongelmajätettä. Ja millä hinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti