Valoa kohti!

On helmikuu. On Valon päivä.
Kevät tuntuu jo tuulen tuoksussa, näkyy  hangen kimalluksessa, kuuluu tiaisen säkeessä.
Uusi päivä on edellistä pidempi, valoisampi.
Pian pilkistävät ensimmäiset arat vihreät seinänvierustan pälvestä.

Pidän näistä päivistä, viikoista, joissa kuljetaan kohti kevättä ja kesää, ensin varovaisin askelin, sitten pitkin loikin, mutta välillä taas hyvin hyvin hitaasti, jopa taakse vetäytyen.

Iloa ja valoa päiviinne, lukijat!

Auringonpimennys

Juuri nyt maisema on hämärä, valoton. Aurinko on kadonnut.

Viisitoista minuuttia sitten (10.40) aurinko oli peittynyt melkein kokonaan kuun varjoon.   Aivan kuin sen kunniaksi pilvet hajaantuivat hetkeksi taivaan rannasta ja auringonsirppi näkyi puiden latvoissa.  Matalalla on keskitalven aurinko.

Pian sen peittivät pilvet, enkä monta kuvaa siitä saanut.  Vain nämä kaksi onnistuivat edes jotenkuten - eihän aurinkoa voi katsoa, on vain kuvattava siihen suuntaan, jossa se on. (Minulla ei ollut silmäsuojaa.)

Mutta komeita, ihmeellisiä ovat taivaan tapahtumat.  Sen nämä kaksikin kuvaa näyttävät.

Lisäys illalla: Mainio video Areenassa Pohjanmaalla näkyneestä auringosta.

Valoa Kajaanin taivaalla

Olin taas viikon päivät Kajaanissa, lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungissa.  Pakkanen paukkui melkein koko ajan -20 asteen kylmemmällä puolella. Pienen koirani tassut palelivat jo kymmenen minuutin lenkillä.

Parina päivänä aurinko häikäisi valollaan pihapiirin kuusten latvoja - itse valopallo jäi metsän reunan taakse, niin matalalta se joulukuun lopulla Kainuussa paistaa.

Talvi toi valoa Kajaaniin muutenkin.  UPM:n tyhjentyneisiin tehdashalleihin on tulossa valtavat tietokoneet.  Työtä ne eivät sentään tuo sadoille vaan aluksi vain kymmenille kainuulaisille, mutta uskoa tulevaan ne kyllä vahvistavat.  Renforsin Rannan, entisen tehdasalueen, kehitykselle uudella laitoksella on varmasti iso merkitys.

Jotakin surullista on siinä, että kyse on valtion hankkeesta, Tieteen tietotekniikan keskuksesta, joka on  korkeakoulujen palvelinkeskus.  Juuri tiedettä pitäisi Kainuussa tukea nyt, kun mikään voima ei tunnu voivan kääntää Oulun yliopiston päätä lopettaa Kajaanin opettajankoulutuslaitos.

Koneet tuntuvat korvaavan ihmiset, tekniikka humanismin. Parempi kuitenkin, että edes palvelin palvelee tiedettä, kun tutkijat ja opiskelijat eivät sitä voi tehdä.

Taitaa olla kuvaavaa tälle ajalle. Oulun yliopisto on saanut tukea päätökselleen kokoomuslaiselta opetusministeriltä Henna Virkkuselta, vaikka tämä  aikanaan vakuutti päätöksen olevan yliopiston oma ja itsenäisesti tehty. Kovin kaksinaamaista peliä tunnutaan pelattavan niin ministeriössä kuin yliopiston hallinnnossakin.

Tunnelmallista joulua jokaiselle!

Joulukuun hämärässä

 

Jouluun on kolme viikkoa.  Mukavia viikkoja ovat joka vuosi nämä vuoden hämärimmät ajat.  Kun olen saanut II jakson työt pöydältäni - se tapahtuu joka vuosi itsenäisyyspäivän iltana, Linnan juhlia samalla katsoen - voin alkaa asettua jouluun.  Hitaasti, kiireettä, vähitellen ja vähäisesti. 

Tänä vuonna olen jäädyttänyt lyhtyjä, ja onnekseni pakkasia on riittänyt, niin että ovat oikein kirkkaan jäisiä edelleen.  Öljykynttilät ovat niissä parhaat: palavat varmasti ja kauan. 

Rauhallisia hämärän viikkoja teille kaikille!

Poikakirja, Nenäpäivä ja Keltaiset tyypit

Finlandia-ehdokkaat on taas julkaistu.  Lista näkyy yllä.

Nenäpäivä, katoamispiste.

Kärpäsenkesyttäjä. 

Totta.

27. Eli kuolema tekee taitelijan; karkkipäivä. 

En ole lukenut ainoatakaan.  

Olisin odottanut Olli Jalosen Poikakirjan olevan mukana. Pidin siitä, sen rehellisyydestä ja vilpittömyydestä, sen  hellyydestä kaikkia henkilöitään kohtaan, myös ankaraa ja väkivaltaista opettajaa. Pidin Poikakirjan pojasta, Ollista, joka tahtoi oppia ja joka oppikin paljon, jopa liikaa niin pieneksi pojaksi. Pidin Poikakirjan kerronnasta, lapsen äänestä, ehyistä ja kauniista lauseista. 

Kävin iltapäivällä kirjakaupassa.  Ostin kaksi kirjaa: Mikko Rimmisen Nenäpäivän ja Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit.

Rimmisen ostin siksi, että on aloitettava Finlandia-ehdokkaiden lukeminen jostakin, ja ajattelin, että Nenäpäivä voisi olla hauska ja kenties se voisi olla jopa voittaja.

Keltaiset tyypit ostin siksi, että annoin yhdelle abiryhmälle tehtäväksi valita yhden esikoiskirjan ja kirjoittaa siitä arvostelun.  Ryhmä valitsi Keltaiset tyypit.  Joku on sen jo lukenut ja kirjoittanut arvostelunkin.  Minun on luettava se pikimmiten.  

Taidankin lopettaa nyt ja mennä peiton alle Keltaisten tyyppien kanssa.

Hilman päivät

Matti Kassilan ohjaama farssi Hilman päivät tulee tänään Teemalta.  Kannattaa katsoa.  Muistaakseni se on oikeinkin hauska.