sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kirkko vai sairaala




Nyt on talo tasoitettu.

Eilen menimme Mäntymäelle siivoamaan, ja siivottavaa totisesti riitti.  Lattiat olivat valkoisen pölyn ja kokkareen peitossa. Tarvittiin kunnon maskit, että pystyttiin tekemään työtä ja hengittämään samanaikaisesti.  Mutta onneksi suojia on kehitetty ja ne ovat niin tehokkaita, etteivät pienimmätkään hiukkaset pääse hengitysteihin.

Ensin vetelin kumilastalla isoimmat kasat ja kokkareet jätesäkkeihin.  Sitten M. irrotteli teräslastalla lattiaan takertuneen massan, minkä jälkeen minä vetelin uudelleen kumilastalla syntyneen sotkun pois.  Imurointi oli viimeinen työvaihe, ja  niin on tehokas uusi Makita, että lattia näytti imuroinnin jälkeen entiseltä: betoninharmaalta.




Mutta koville imuri joutui, ja alakerran imuroituani oli säiliö tyhjennettävä - imurista oli tullut tosi painava eikä se enää imenyt kunnolla.

Ikkunoiden, ovien ja uunin suojaus oli tosi tarpeen. Roiskeita oli joka paikassa.  Viimeiseksi ennen tasoitusta teippailimme sähköpistokkeet, joista oli suojus hävinnyt, sekä keskuspölynimurin imuaukot.  Se oli viisas teko!



Talossa on nyt niin valkoista, että silmiä häikäisee.  Siivottu talo levittää ympärilleen hartaan tunnelman.  Hetkittäin tunnelma on kuin kirkossa: valkoisuus ja valo sen tekevät, samoin kuin ikkunoiden muoto ja olohuoneen korkeus.

Katot ovat nyt valmiit.  Niiden valkoisuuden merkitys korostuu pimeänä vuodenaikana, kun tarvitaan valoja: päivänvalovalaistus säilyttää valkoisen valkoisena. 


Oikealla oleva kuva on makuuhuoneen ovelta olohuoneeseen.  Tästä näkymästä olen pitänyt koko rakentamisen ajan.  Olen varma, että aamut ovat rauhallisia, kun vasta heränneenä kukee tämän näkymän ohi keittiöön aamukahvin keittoon. 

Valkoisuus korostuu erityiseti korkealla seinällä, jossa sisäikkunat melkein katoavat yläkerran valkoiseen. Talo tuntui niin puhtaan valkoiselta, että mielikuvitus lisäsi sinne rivin terässänkyjä puhtaine valkeine lakanoineen.


Ulkoa tuleva valokin on keskipäivällä puhtaan valkoista.  Tämä näkymä viehätti minua suuresti siivouspäivänä: makuuhuoneessa olevan vaatehuoneen ovelta aulan ja  keittiön ruokailutilan ikkunan kautta ulos.
 

Olimmeko siis siivoamassa kirkkoa vai sairaalaa? Vai kenties kuitenkin tuonnempana lisää väriä saavaa taloamme.

2 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

No niin, teillä etenee hienosti! Hyvältä näyttää!

Leila kirjoitti...

Kiitos! Tuntuu tosiaan, että pian ollaan jo kotona, ei enää raksalla. Tänä iltana tuntui mukavalta, kun saatettiin irrotella yläkerran ikkunoista muovit, kun maalari oli saanut pohjamaalin seiniin.

Ensi viikolla tulee portaat, ja siitä ainakin vielä kirjoittelen.