tiistai 15. joulukuuta 2009

Väkivaltaa vastaan








Mies hakkasi ja raiskasi useita kertoja - kaksi vuotta vankeutta

Tiistai 15.12.2009 klo 16.44

Lohjalaismies vangittu avopuolisonsa surmasta

Tiistai 15.12.2009 klo 15.59

Poliisi etsii vaimonsa murhasta epäiltyä miestä

Tiistai 15.12.2009 klo 12.41 (päivitetty klo 15.25)

Poliisi sai ilmoituksen mennä tarkastamaan kerrostaloasuntoa Salossa sen jälkeen, kun perheen lasta ei noudettu päiväkodista.



Otsikot ovat tämän päivän Iltalehdestä. Ne eivät kaipaa kommentteja.

Sofi Oksanen nosti muutama viikko sitten puheenaiheeksi suomalaisen miehen väkivaltaisuuden. Monet miehet ja naisetkin julmistuivat hänen puheistaan - vaikka ne oli esitetty lopulta varsin maltillisesti ja vaikka ohjelma pyrkikin nostamaan esiin tietoisen stereotyyppisiä näkemyksiä. Harva niistä, jotka Sofia haukkuivat, oli vaivautunut katsomaan Tanskan television haastattelua.

Tämän päivän uutiset kertovat, ettei hän liioitellut. Näitä uutisia on ollut viime aikoina paljon. Tilastot kertovat, että joku suomalainen mies tappaa puolisonsa, nykyisen tai entisen, joka toinen viikko. Kauhistuttaa ajatella, muuttuvatko tilastot vielä pahemmaksi tänä vuonna.

Jotkut varmasti sanovat, että uutisista löytyy muitakin otsikoita. Niin löytyykin. Tytöt hakkaavat tyttöjä, pojat poikia, joku nainen uhkailee entistä miestään.

Koulutytön hakkaaminen ei ollut koulukiusaamista

Maanantai 14.12.2009 klo 08.58

Viikissä pahoinpidelty 14-vuotias tyttö hakattiin kateuden takia, kertovat tytön kaverit Helsingin Sanomille.

Poikajoukko hakkasi 15-vuotiaan

Lauantai 21.11.2009 klo 16.30

Poliisi tutkii:

Rehtori kaasutti päin ex-miehen perhettä

Tiistai 15.12.2009 klo 02.21

Poliisi epäilee, että rehtori yritti tappaa ex-miehensä perheen.


Helsingin Sanomien kolumnissaan Anna Karismo kirjoittaa nuorten väkivallasta, joka tapahtuu julkisesti ja jota seuraa suuri katsojajoukko videoiden ja nauraen. Kukaan ei puutu, kukaan ei auta uhria, eivät nuoret, eivät aikuiset. Tällaisia raakoja väkivallan tekoja on tapahtunut viime aikoina Suomessa, mutta myös Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa.

Kyse on väkivallan kulttuurista. Mitä useampi hyväksyy hiljaa sivusta seuraten väkivallan teot, sitä enemmän niitä myös tehdään. Myös käsitteet ovat hämäriä, ja myös niillä oikeutetaan väkivaltaa. Koulukiusaaminen ei ole kiusantekoa, se on väkivaltaa silloin kun se on tönimistä, lyömistä, potkimista tai silloin kun se on pilkkaamista, eristämistä, nimittelyä.

Kyse on arvoista. Kun ihmiset tuntevat vain oman itsensä tärkeäksi, kun kaiken lähtökohta on minäminä, kun vain oma menestys merkitsee, kun kasvoja on suojeltava viimeiseen saakka, kun omat edut menevät kaiken ohi, muista ihmisistä tulee vain välineitä. Heillä ei ole ihmisarvoa, heistä ei tarvitse välittää. "Muiden elämä on tosi-tv:tä, jota pitääkin seurata vain sivusta", kiteyttää Anna Karismo.

Kun luin näitä uutisia, aloin voida pahoin. Onko meidän tosiaan mentävä täydellisen barbarian tilaan, ennen kuin voidaan taas löytää ihmisyys ja toisista välittäminen?

(Kuva on Turun ylioppilaslehdestä, jossa käsitellään Amnestyn Joku raja -kampanjaa.)


6 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Uskomatonta tosiaan!!!
Missä on kaikki se välittäminen, kaikki se rakkaus, huolehtiminen..
Kuinka kukaan voi olla noin julma??
En ymmärrä!!

ihmisillä on niin paha olla maailmassa...miksi he etsivät väärästä paikasta sitä jotain??

Leila kirjoitti...

Kaipa pahaan turtuu, välinpitämättömyyteen. Toisia ei huomata, heidän oikeuksistaa eikä tunteistaan välitetä. Vain oma itse merkitsee.

Jokainen huolehtikoon itsestään, sääli on sairautta. Tällaisia ajatuksiahan me saamme jatkuvasti kuulla. Ei niistä hyvää seuraa.

Pioni kirjoitti...

Tosi tärkeä ja tosi ahdistava aihe! Monet vanhemmat ylpeilevät sillä, että lapset ovat jo pienestä pitäen itsenäsiä ja pärjäävät sosiaalisesti hyvin. Minä kyllä kyseenalaistan sellaisen pärjäämisen/rokeuden, joka perustuu toisten tunteiden huomiotta jättämiseen ja välinpitämättömyyteen.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikesta huolimatta

Iines kirjoitti...

Itse olen harmitellut tuota linkkisi haastattelun tanskan kieltä, jossa ainakaan minun katsoessani ei ollut tekstitystä.

Itseäni murehduttaa se, että ilkeyksiä ei enää tunnisteta ilkeyksiksi, vaan vittuilukulttuuri koetaan humoristisen hyväksyvänä.

Leila kirjoitti...

Ei ollutkaan tanskankielisessä selostuksessa selostusta, mutta haastattelu oli englanniksi. Varsin iso osa sentään oli haastattelua, muistaakseni.

Vittuilukulttuuri on osa tuota väkivallan kulttuuria: se osoittaa välinpitämättömyyttä, kyynisyyttä, sitä, ettei toisen arvoa ymmärretä tai ei tahdota ymmärtää, ettei toista kunnioiteta. Minäminäkulttuuri vallitsee vahvana.

Jostakin luin juuri, että lahjastakin katoaa jotakin heti kun se avataan: saaja ei pidä siitä, eikä anna sille siksi arvoa. Lahjan antamisen ja saamisen iloa ei enää samalla tavalla tunneta kuin ennen, ajatellaan vain tavaraa, sen arvoa, sitä, mitä itse olisi samalla rahalla itselle hankkinut. Itse. Minä.

Leila kirjoitti...

Pioni, tärkeitä sanoja kirjoitit. Itsenäistyminen on ymmärretty niin kovin väärin silloin, kun jo pieneltä edellytetään pärjäämistä omillaan. Lapsi kehittyy hitaasti, ja se hitaus on nykyajalle niin tavattoman vierasta.

Toivottavasti nämä tulevat päivät ovat verkkaisia. Helmiäisvalo siivilöityy lumisten oksien läpi.

Kynttilöiden lempeää valoa jokaiselle!