On ollut kivaa veikkailla ystävien kanssa Finlandia-listaa. Niin on aina, mutta tänä vuonna se on ollut jotenkin erityisen kiinnostavaa, sillä jo keväällä ilmestyi kaksi niin ylivertaista romaania, Oksasen Puhdistus ja Nevanlinnan Marie.Kumpikin on eilen julkaistulla listalla. Niin tosiaan pitikin.
Yllätys on minulle se, että siellä on Saision Kohtuuttomuus. En on sitä lukenut, enkä tietenkään sen vuoksi ole pätevä arvioimaan, mutta kritiikkien perusteella oletan, ettei se sittenkään taida olla parasta Saisiota. Ja tässä on korostettava ankarasti, että Saisio on yksi lempikirjailijoistani, on ollut Elämänmenosta ja erityisesti Kainin tyttärestä alkaen. Kaiken olen häneltä lukenut, ja useimmat näytelmätkin nähnyt.
Kuusi romaania on vain kuusi, ja monta hyvää jäi ulkopuolelle. Erityisesti harmittelen sitä, että Riku Korhosen Lääkäriromaania ei listalla ole. Se kun on romaanina erittäin kiinnostava: lukija joutuu sen vietäväksi, uppoutuu sen omalakiseen maailmaan. Se ei kuljeta lukijaa yksinkertaisia reittejä, vaan pakottaa katsomaan myös polun laidoille. Rankkakin se on, tällaiselle keski-ikäiselle täti-ihmiselle melkein liian rankka. Mutta ei mikään aihe minua sinänsä häiritse, kun romaani aiheensa kestää.
En ole vielä ehtinyt lukea Maarit Verrosen uusinta romaania, niinpä en osaa sanoa sen ansioista ja listalle kuuluvuudesta. Mutta sen aihe tuntuu tärkeältä ja kiinnostavalta. Sen aion lukea pikimmiten. Aion pian lukea myös Juha Seppälän Paholaisen haarukan. Sitä pitelin jo kädessänikin ystävän luona, heh. Sellaista on kirjoista nauttivan ihmisen elämä: niistä viehättyy esineinäkin.
Ennustan: Finlandian saa Oksanen tai Seppälä. Kunhan olen Seppälän lukenut, valitsen, kumpi. Tai heitän kolikkoa.
3 kommenttia:
Moi. Tää ei nyt liity tähän sun tekstiin millään lailla, mutta... Lueskelin just mun lukion äikän vihkoo, siel oli jonkinlainen kaavio siitä Maslow'n hierarkiasta. Oliko siitä puhetta koulussa, että pystyykö ne osaset vaihtelemaan paikkojaan? Vai onko aina niin, että ensimmäisenä ovat fysiologiset tarpeet ja vasta viimeisenä itsensä toteuttaminen...? Koska musta ainakin tuntuu, että se järjestys, minkä Maslow on esittänyt, ei voi olla muuttumaton... Ei muuta. (:
Hei Paula!
Eihän se muuttumaton ole. Ajattelepa niitä taiteilijoita, jotka Auschwitzissakin tahtoivat tehdä taidetta, henkensä uhalla. Ruokaa ei juurikaan ollut, ei turvaa, yhteisö kenties oli syntynyt vankien kesken.
Maslow'n hierarkia esittää tarpeet siinä muodossa kuin niitä tavallisessa elämässä tarvitaan: jos ei ole vettä eikä ruokaa, kuolema tulee varsin pian. Toisaalta kun ne on olemassa, voi varmasti olla hyvin yksilöllistä, missä järjestyksessä muut tarpeet tulevat - yksilöllistä ja tilanteista.
Oletko kirjoitellut?
Uaah, en ole kirjoitellut - vieläkään. Päiväkirjaa ja kirjeitä vain...
Tällä hetkellä on miellyttänyt neulominen ja joulukorttien tekeminen. Piirtäminenkin, mutta se ei ota onnistuakseen. Pitäisi kaiketi pirrellä enemmän.
Lähetä kommentti