Olin eilen auttamassa ystäviäni muutossa. Kyllä vain meistä ihmisistä edelleen löytyy aimo annos oikeaa talkoohenkeä.Uusi asunto oli kuudennessa kerroksessa, hissi oli pientäkin pienempi, juuri ja juuri siihen mahtui kaksi ihmistä toisiaan tönimättä. Mutta tavara kulki rivakasti.
Miehet kantoivat kirjahyllyjä, sohvia, pöytiä kiemurtavia portaita kadun varren pakettiautosta ylimmän kerroksen asuntoon. Hiki virtasi, mutta juttu luisti.
Naiset juoksuttivat laatikoita ja kasseja hissille. Yksi lastasi tavaraa hissiin, kuljetti sen ylös, ja ylhäällä oli vastaanottajat kantamassa tavarat sisään.
Välillä syötiin. Ja uutta kuormaa odotellessa siirrettiin jo kirjoja laatikoista hyllyihin. Uusi asunto alkoi heti näyttää kodilta.
Kun illalla piti siirtää muuttoauto yöparkkiin, se ei käynnistynytkään. Mutta ei jäänyt muuttoporukka nytkään neuvottomaksi. Yhdellä oli järkeä ja jakoavain, toisella oli taskulamppu. Neuvokas teki pienet, mutta tärkeät korjausliikkeet, ja taas auton moottori hyrisi kuin kissa.
Kylläpä olikin meillä kaikilla mukavaa. Ja kunhan ystävät saavat kodin kuntoon, on meille luvassa tupaantuliaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti