sunnuntai 31. elokuuta 2008

Sunnuntaiaamu sienimetsässä

Vaikka aika usein harmittaa, kun huomaan olevani hereillä ennen kukonlaulua (tarkoittaa viiden maissa), tällaisina aamuina se on vain ilo.

Kahdeksaan mennessä olin juonut aamukahvini, lukenut molemmat lehdet (HS ja Al) ja olin valmis lähtemään sieneen. Niin päätin jo viikolla tehdä. Aamu olikin paras mahdollinen sienimetsään: kevyt tuuli heilutti pihan pensaita, aurinko lähetti säteitään siniseltä taivaalta.

Koiralle oli puettava kurapuku, metsässä olisi märkää viikon sateiden jälkeen. Siitä se ei tykännyt ollenkaan. Se on aina yhtä koomisen näköinen seisoessaan kuin patsas kankea puku päällään, katsoo kohti ankara syyte silmissään. Hetken kuluttua se alistuu pukuunsa ja ottaa pari kokeiluaskelta, silloin sille voi pukea hihnan. Ja niin olimme valmiit lähtemään.

Metsä on kaunis, kuin satukirjasta. Sammal on vihreää ja märkää, männynrungot punertavat aamuauringon säteiden valossa, valo siivilöityy metsän peittoon latvusten läpi. Mustikanvarvut ovat jo saaneet aavistuksen syksynväriä, kanervat kukkivat viimeisiään. Lehtomaisessa kuusikossa maanpinnan peittona on sinivuokon tummanvihreät lehdet. Kuuset pitävät huminaansa.

Koira on innoissaan. Kuono maassa se tunkee kaatuneiden puiden kuivuneiden oksien läpi, jää välillä katsomaan, että kierräpä nyt tuo pihlajantaimi johon hihna on tarttunut, että päästään eteenpäin. Vapaaksi en uskalla sitä päästää, vaikka ei se mihinkään kauas karkaisikaan.

Herkkutatteja löytyy ensin yksitellen, sitten kahden kolmen sienen ryhmissä. Ne ovat kauniita, tummanruskeita, puhtaita. Ja mitä siitä, että etanakin on jonkin sienen löytänyt, etanan voin jättää metsään, ja rapsuttaa etanan jäljen sienenjalasta pois.

Reilun tunnin metsäretken jälkeen kädessäni keikkuu täysi sanko herkkutatteja. Suuntaamme autolle, kaivan termospullon takakontista ja istun kannonnokkaan kahville. Koira saa nakkimakkaraa.

Nyt sienet on siivottu. Puolet on jääkaapissa, niistä tulee täyte piirakkaan. Toinen puoli on ohuina viipaleina peltien päällä saunanlauteilla kuivamassa talveksi piirakkaan tai keittoon.

(Kiitos kuvasta TuoToi.net. Aivan samanlaisessa metsässä sieniä aamulla keräsin, kuin kuvassa on.)

Ei kommentteja: