lauantai 29. syyskuuta 2012

Ovia ja putkia


















Perjantaina oli viimeistelypalaveri talotehtaan kanssa: muutamia seikkoja tarkasteltiin ja neuvoteltiin ennen lopputarkastusta.  Se onkin jo ensi viikolla.  Lautoja naulattiin seiniin niin talossa kuin tallissakin.  Talotehdas luovuttaa lämmitysvalmiit rakennukset, ja seuraavat vaiheet voivat alkaa.













Kuisti on hahmollaan. Ovet ovat paikoillaan. Eteisen voi kuvitella oven eteen: sen leveys on sama kuin oven ja sen vieressä olevan ikkunan.  Ovesta oikealle tulee kaapisto, vasemmalta nousevat portaat yläkertaan, pieni ikkuna valaisee portaikkoa samoin kuin yläkerrassa oleva korkeampi ikkuna.  Kantavan seinän tällä puolella onkin WC.n kaapit ja lavuaari.   Tällainen avaruus on pian mennyttä aikaa.  Kirvesmies aloittaa ensi viikolla lattiavalun pohjatöillä, mutta sen jälkeen alkavat rakentua väliseinät.


 Myös terassien ovet ovat paikallaan, tosin olohuoneen oven sisäovi puuttuu vielä, ja kodinhoitohuoneen oven lukityssysteemi oli väärä.  Mutta sellaista sattuu, ja tavarat vaihdetaan, kuten asiaan kuuluu.




Tällä viikolla vedettiin putket lattian alle.  Yläkuvasta näkyvät suihkun paikat, oikealla on teknisen tilan putkiviidakko. Alakuvasta näkyy, miten ilmanvaihto kulkee yläkerran kautta katolle.  Koteloita ympärille, niin putket voi unohtaa kokonaan. Yläkerta voisikin jäädä näin avoimeksi tilaksi,  voisi vaikka tansseja järjestää. Tapetitkin ovat valmiina.


Talo on ulkopuolelta jo hyvin valmiin näköinen - meidän mielestämme kaunis.

Syksy on värjännyt puut.  Kotikatu päättyy meidän taloomme ja alkaa kartanolta, jota ei kuvasta oikeastaan arvaisi olevankaan. 



j.k. 60 sinistä ja 20 valkoista skillan sekä 60 lumikellon sipulia istutettu tänään isojen kivien väleihin.  Miltähän keväällä  näyttää?

perjantai 21. syyskuuta 2012

Ilta-aurinko


Tänään ehdin Mäntymäelle vasta illalla.  Oli jo hämärää, ja puiden takana punersi iltaruskon kajo.  Tällainen näkymä meillä on saunan - kodinhoitohuoneen tarkalleen ottaen - ovelta, saunan terassilta. Rakastan sitä jo nyt: punertavia männynrunkoja, lintujen viimeisiä sirityksiä, pihlajan tuoksua, syksyisiä usvia, sateen ropinaa saunan jälkeen.



Nurkka- ja räystäslautoja on asennettu tänään.  On kiipeilty korkealla, kun olohuoneen katon ja toisen kerroken katon välinen seinä on laudoitettu.  Ensi viikolla vielä muutama päivä, ja talo on saanut verhouksensa.  Siivottavaa olisi ollut jo viikolla, mutta en ole ehtinyt koulutöiltä siivoamaan.  Huomenna  siivotaan M:n pojan kanssa.



Kotimatkaa Mäntymäeltä - matkaa on noin kilometri - valaisi koko ajan komistuva iltarusko.  Kotikulmat säilyvät näissä maisemissa, joissa voi yhdellä kertaa nähdä Viinikan kirkon, Pyynikin näkötornin, Tuomiokirkon, hotelli Ilveksen ja Näsinneulan tornin.  Tässä kuvassa näkyy kahden ensimmäisen siluetti.

torstai 20. syyskuuta 2012

Seinä valmis räystästä myöten


Tänään oli taas kirkasta ja aurinkoista.  Niinpä kuvatkin onnistuivat paremmin kuin eilen.  Kaareva seinä ja korkean ikkunan päätyseinä alkavat olla valmiit odottamaan sisätöitä.  Ikkunoiden pienatkin ovat seinän tasalla, kun ei puutu kuin kipsilevy ja tapetti. Valo tulee sisään, ja metsä.  Alempi kuva on otettu ulko-ovelta.

Keittiön seinästä voi nähdä yhden SPU-levyn olevan erivärinen.  Se on päällystetty voimapaperilla.  Samanlaista levyä on jossakin paikassa kaikkiin ilmansuuntiin.  Tällä tavalla varmistetaan se, että kännykkä toimii talossa. SPU-eristetyissä taloissa onn nimittäin ollut ongelmia siinä, että signaalit eivät pääse sisään.

 Aikamoista telineurheilua talonteko on.  Tässä siis huomenna kiipeillään kiinnittämässä ulkoverhouslautoja seiniin, räystäisiin ja terassin kattoon.


Rakentajan paperi on aina lähellä. Liiteriin on viety erinäisiä lankun pätkiä, joissa on jos jonkinlaista numero- tai muuta muistiinpanoa.




Tänään oli valmistunut kokonaan talon pohjoispääty.  Naulat ovat suorissa riveissä, ja laudat ojennuksessa. Kauniilta näyttää!  Ikkunat on viimeistelty valmiiksi: smyygi- ja vuorilaudat ovat valkoiset, samoin ikkunan vesipelti.

Autokatos on melkin valmis.  Vain nurkkalaudat, katon harjatiilet, koristerimat  ja sisäkaton verhous puuttuvat. Tietenkin maalaamme verhouksen toiseen kertaan, samoin kuin pilarit, joista tulee valkoiset. Katos peittää mukavasti naapurin varsin muurimaisen autotallin seinän.

j.k. Sinisarja kaipaakin talveksi VALOISAn mutta VIILEÄn paikan. Niin tietenkin, kun tarkemmin ajattelen: Madeiralla ne kasvoivat teiden varsilla, siis valoisassa ja viileässä talviaikaan.  Nyt on hierottava aivonystyröitä, että löydän niille hyvä paikan. 

tiistai 18. syyskuuta 2012

Lauta kerrallaan

 Tänään on kauniimpaakin kauniimpi syyspäivä: lämmin, sinitaivainen ja aurinkoinen.  Mieli on muutenkin iloinen.  Blogissa on käynyt paljon vierailijoita, ja muutama uusi lukijakin näyttää löytäneen Hilman päivät.  Ehkä vierailijoistakin joku tulee uudelleen. Olen onnellinen jokaisesta vierailijasta ja lukijasta!  On niin mukavaa ajatella, että joku katselee kuviani ja lukee rivejäni.  Se saa myös nöyräksi, sillä julkinen kuva ja teksti on aina eri kuin vain itselle kirjoitettu. Mutta niin kuin päiväkirjaa - tai mitäpä muutakin - kirjoittaessaan lukijaa ei ajattele, vaan kirjoittaa ikään kuin itselleen.

Sain tänään suoraa lukijapalautettakin.  Sitä ei usein tule, mikä lienee hyvin tavallista ylipäänsä kirjoittajille. Lukija sanoi ilahtuneensa siitä, että blogissa on perhoskuviakin talokuvien välissä.  Niinpä!  Vaikka itsestä olisi kuinka ihanaa seurata talon rakentumista kuvakertomuksen muodossa, ovat talokuvat kieltämättä aika yksitoikkoisia pitkinä sarjoina.  

Siksi siis nuo kielonmarjat. Keväällä en tullut ottaneeksi kuvia kukkivista kieloista, joita metsässä on tuhatmäärin.  Nyt on punaisten marjojen aika.  Metsässä kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, niin että piirakkamarjat saan. 


Tältä talo näyttää metsästä katsottuna, suurin piirtein noiden kielojen asuinsijalta - ja aika lailla maisema lienee se, mikä voi näkyä Valtaväylälle, kunhan lehtipuut menettävät lehtensä. Metsän puut ovat vielä hyvin vihreät, vaikka joissakin paikoin on ruska jo täällä Tampereellakin hyvin värikäs. 


Eiliset lautakasat olivat huvenneet, kun kolmen miehen asennusporukka oli aloittanut ulkoverhousurakan.  Lauta kerrallaan työ etenee.  Alhaalta aloitetaan, ja silloin työ onkin vielä joutuisaa.  Mitä ylemmäs päästään, sen hitaammaksi työ muuttuu, kun on kiipeltävä telineille, kertoi rakentaja.  Koko talo oli kolmen maissa kierretty melkein alakerran ikkunoiden yläreunaan saakka.  Sinisen talon seinät alkavat näyttää lopullisilta, vaikka toki tarvitsevatkin ensi kesänä toisen maalikerroksen.




Katselin jo pihaa keväisin silmin ja päätin istuttaa skillan sipuleita kivien väliin sekä pihan että metsän puolelle.  Skillat ovat pieniä ja vaatimattomia, taivaansinisiä kukkia, jotka sopivat hyvin luonnontilaiseen pihametsään. Muita kukkasipuleita en ensi kevääksi istuta, mutta Madeiralta tuomani sinisarjan sipulit täytyy viedä pimeään ja plusasteiseen varastoon säilöön talven ajaksi, jotta ne kestävät Suomen talven ja voin istuttaa ne keväällä Mäntymäelle. Toivottavasti niille löytyy jokin hyvin suojainen asuinsija. Sitten on pihakin jo perustettu lopulliseen muotoonsa ja kukkien paikkoja voi suunnitella.

j.k.  Sille lukijalle, joka löysi blogini kirjojen kautta, lupaan, että ensi vuonna taas kirjoittelen kirjoista.  Nyt ehdin lukea niin vähän, ettei kirjoitettavaa tunnu olevan. Työ ja talo - siinä ajankulut tänä vuonna. Vuoden kirjat -listaa voisin kyllä alkaa taas pitää vuodenvaihteesta.

j.k. 19.9. Joku näkyy linkittäneen blogini keskustelupalstalle, jossa on syntynyt pieni keskustelu siitä, onko talon rakentaminen nopeampaa puusta vai harkoista.  En osaa ottaa siihen kantaa, mutta sitä ihmettelen, mihin talonrakentajalla voi olla niin mahdoton kiire.  Meidän taloa on rakennettu nyt noin seitsemän viikkoa, tarkalleen ottaen 31.7. naulattiin ensimmäiset alaohjauspuut. (Siis itse taloa, maanrakennystyöt alkoivat kesäkuun alkupuolella.)  Kuvista voi päätellä, mihin on edetty - ja tänään on seinälaudoitus ja SPU-eristys edennyt aika matkan.  Minä en ainakaan kaipaa yhtään vinhempaa vauhtia.  Ehdin oikein hyvin muuttaa kevättalvella, niin kuin suunnitelmissa on.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ulkoverhouslautakasat


Tänään oli SPU-levytys jatkunut alakerrassa. Pian koko ylätaso, siis olohuone, sauna, pesu- ja kodinhoitohuone sekä WC on levytetty lattianrajasta kattoon. Pesutilojen putket ovat jääneet ullakolle piiloon.  Aika ufo tunnelma!  Alumiini kiiltää joka puolella.

Kun nousin autosta, näytti kuin talolle ei pääsisi lainkaan, mutta kyllä reitti sentään löytyi.  Aikamoinen määrä lautaa on tänään pihaan tuotu. Jokohan huomenna alkavat verhoustyöt?

Olisipa ulkoverhous päästy aloittamaan viime viikolla, kun oli niin kuivaa ja aurinkoista.  Nyt ripotteli vettä jokaisen pinon päälle, mutta ei tuommoista määrää voi mitenkään suojatakaan, ja kyllä kai laudat säilyvät  hyvin näinkin.

Laudat on pohjamaalattu talomme tulevalla värillä.

Siitä tulee sininen!


perjantai 14. syyskuuta 2012

Lisää eristystä

 Taloteko jatkoi tänään SPU-eristeiden asentamista.  Samalla syntyy sisäseinien ja -katon koolaus.  Niinpä työ on aikamoista leikkaamista, sahaamista, teippaamista, ruiskuttamista ja naulaamista, joten kovin suurta alaa ei yhden päivän aikama voi valmistua.  Olohuoneessa on kuitenkin jo melkoinen alue SPU-levyjen peitossa. Siistiä työtä!

Roskaa syntyy, vaikka SPU-levyt voidaankin näköjään käyttää aika tarkasti.  Polyuretaanimassaa on lattialla, samoin kuin laudan kappaleita. Taidan mennä sunnuntaina siivoilemaan, vaikka mitään kovin isoa urakkaa ei onneksi olekaan tiedossa.  Mutta nyt urakoin yksin, kun M. on työmatkalla.


Tästä kuvasta näkyy hyvin seinän rakenne: runkorakenteen (60-jaolla) päällä on eristevilla ja sen päälle tulee 40 mm:n vahvuinen SPU-levy.  Sen ohuus on hyvin nähtävissä, varsinkin kun kuvan suurentaa klikkaamalla. Ilmastointiputkien läpitulot on eristetty samoin kuin seinän ja katon saumakohdat.  Myös olohuoneen vinon katon eristys on toteutettu levyvillalla ja SPU:lla. 

torstai 13. syyskuuta 2012

Uusi vaihe alkaa

Talo on valmis runkorakenteiltaan.  Eilen pääsuunnittelijamme ja kaupungin rakennusvalvonnan tarkastaja tekivät rakennekatselmuksen ja talon todettiin olevan kunnossa. Tosin yhteen seinään on vielä lisättävä uudet kipsilevyt, sillä kaava määrää valtaväylän puolelle äänieristykseen erityisrakenteet.

Tällä viikolla talon sisällä tehtiin paljon töitä: ilmastointiputket asennettiin runkorakenteisiin.  Monta päivää tämäkin työvaihe vaatii, mutta niinpä on työn jälkikin hyvää.

Saunan, pesuhuoneen, WC:n ja kodinhoitohuoneen katossa risteilee putki jos toinenkin, jotta ilma vaihtuu.




Tässä vaiheessa vielä alakerrasta näkyy yläkertaan, kun väliseinä on rakentamatta.  Yläkerrankin katossa on aikamoinen määrä ilmanvaihtoputkia. Kuvassa on työhuoneen puoleinen pääty.

Monissa nykytaloissa jokin yläkerran ja alakerran välinen seinä jätetään pois ja tilalla on kaide.  Me emme sitä tahtoneet, sillä tahdomme pitää kummassakin kerroksessa oman rauhansa.  Mukavat näkymät toki näinkin olisi kumpaankin suuntaan.

Tolppien väliin tulee kuitenkin kolme ikkunaa valoa jakamaan.

Tänään aloitettiin myös SPU-eristeiden asennus.  Ensin oli eristetty olohuoneen katto. SPU-eriste on ohutta, mutta erittäin hyvin eristävää polyuretaanilevyä, jolla päästään matalaenergia-arvoihin lämmöneristyksessä.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Urakat vaativat voimia

Eilinen aamupäivä urakoitiin taas tontin siivouksessa.  Välillä kävimme kaupan kautta syömässä ja menimme jatkamaan.  Tuloksena oli peräkärryllinen tuulensuojalevy- ja eristevillajätettä - kaksi kuutiota arvioi Nekalan jäteaseman mies ja laskutti 20 euroa.  Aikamoista materiaalin kulkua tämä rakentaminen on: ensin tontille tuodaan aikamoiset määrät tavaraa, sitä mitataan ja sahataan sopiviin kappaleisiin, jotka kiinnitetään oikeisiin paikkoihin.  Jäljelle jää melkoinen kasa hyvää tavaraa, joka on kuitenkin pelkkää hukkapalaa, jätettä.  Millään ei voi kaikkea säästää, kenenkään varastotila ei siihen riitä.  Enkä usko, että kaikelle sille tavaralle olisi käyttöä, ei ainakaan meillä.  Vielä olemme kuitenkin säästäneet kaiken puutavaran.  Parhaista liimapuupalkin kappaleista todennäköisesti rakentuu aikanaan jotakin hyödyllistä, ja muu puutavara palaa takassa.  Saapa nähdä, milloin liiteri on täysi.

Yksi omakotirakennuttajan suurimmista töistä on kilpailuttaminen.  Me olemme kilpailuttaneet talotehtaan, kalustetoimittajan, LVI-suunnittelijan,puunkaatajan, kaivinkoneurakoitsijan (josta ei kyllä kilpailua tullutkaan, sillä saimme yhdellä puhelinsoitolla niin hyvän tekijän ja tarjouksen, ettei muilta tarvinnut kysyä), takkatoimittajan, sähkö- ja LVI-urakoitsijat ja viimeisenä, mutta yhtenä tärkeimmistä kirvesmiehen.

Urakoiden kilpailuttaminen vie aikaa ja vaatii paljon konttorityötä.  Kesälomalla kului monta päivää siihen, että M. soitti läpi sähköurakoitsijoita: 14 yrittäjää oli listalla.  Heistä viisi lupasi antaa tarjouksen.  Kahdelta lopulta tarjouksen saimme.  Uusi puhelinkierros ei tuottanut lisää tarjouksia.  Aikaa kului, vaivaa nähtiin paljon.  Saimme urakoitsijan, mutta välillä hiki virtasi, vaikkei ulkona paistanutkaan.

Minun osuuteni kilpailuttamisesta ja muistakin konttoritöistä on sähköpostien hoitaminen ja kirjanpito.  Tärkeimmät viestit kirjoitamme yhdessä kuin vanhaan aikaan: M. sanelee, minä kirjoitan. Mutta paljon on sitäkin viestiliikennettä, jonka hoidan kaiken muun tekemisen lomassa.  Meille tämä järjestely sopii oikein hyvin. Yhdessä olemme käyneet kaikki tärkeät neuvottelut, ja niitäkin on riittänyt lukuisia.

Urakoiden kilpailuttamisessa vaikeaa on myös saatujen tarjousten vertaileminen.  Vaikka tarjouspyynnön tekisi niin yksityiskohtaiseksi kuin suinkin - ja tässä meillä on ollut erinomainen apu pääsuunnittelijastamme Timo Koivukankaasta, joka on aina tehnyt meille listaa niistä töistä ja materiaaleista, joita tarjouksessa on oltava - ovat saadut tarjoukset erilaisia.  Siinä vaiheessa kun kaikki tarjoukset on saatu, olemme tarvinneet taas Timon ammattitaitoa.  Lopulta vertailu on saatu sellaiseksi, että olemme voineet valita tekijän.  Joidenkin kilpailutusten kanssa aikaa on kulunut parikin kuukautta.

Mutta hyvin meidän rakentamisemme etenee.  Olemme pysyneet erinomaisesti aikataulussa.  Vain rakennuslupaa jouduimme odottamaan ylimääräiset kaksi viikkoa, mikä johtui siitä, että yhden naapurin nimet puuttuivat naapureidenkuulemispaperista.  Siinä oli omat ongelmansa, joista en tässä foorumissa viitsi kirjoittaa.  Mutta ne olivat sellaisia hankaluuksia, ettemme osanneet niihin ollenkaan varautua.  Toisaalta sen kyllä tiedämme, että mutkia voi matkaan tulla.

Nyt meillä on kaikki talon rakentajat valittu, pieniä yksittäisiä urakoita lukuun ottamatta. Suurin niistä on maalaus- ja tapetointityöt, joita olemme ajatelleet itsekin tehdä.

Sateet eivät enää onneksi säikäytä, niin kuin silloin, kun tiilet eivät olleet vielä katolla.  Mutta yksi urakka meitä odottaa tästä eteenpäin joka kerta kun tontille toimitetaan tavaraa: sen varastoiminen ja suojaaminen on meidän tehtävämme.  Kun kesän ja syksyn sateet loppuvat, alkaa taatusti tulla lunta. On jo tullut havaituksi, että tavarantoimittajat jättävät kuorman kadulle tai tontin reunaan.  Varastoon kantamisessa on urakkaa kerrakseen, kun levyt ja laudat, kaapit ja komerot ovat suuria ja painavia.  Onneksi on autotalli!  Se on lähellä katua ja sinne mahtuu.

Ja onneksi on vielä kesä: neitoperhot lentelevät ja aurinko paistaa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Ikkunat paikoillaan







Näissä kuvissa on talo kierretty etupihalta talon taitse terassipihalle ja takaisin sisääntulopihalle.  Loppuviikolla Taloteko asensi ikkunat.  Kovasti enemmän talo saa ilmettä, kun aukkoihin tulee kehykset ja lasit.  Korkea ikkuna on vielä keskeneräinen, mutta muuten kaikki ikkunat ovat paikoillaan.  Seuraavaksi asennetaan ovet. Vain pääovi jää odottamaan sitä, että sisätyötkin on tehty.  Tavara on helpompi kantaa sisälle, eikä ovi vahingoitu rakentamisen aikana.

Ensimmäisestä ja viimeisestä kuvasta näkyy myös se, miltä näyttää pihalta kadulle päin, kun sekä autotalli että -katos on olemassa: piha on varsin suojassa kaikista suunnista.  Tallin ja katoksen väliin jää noin neljän ja puolen metrin levyinen kulkuväylä ylös talolle. Kuvista näkyy myös se, miten nopeasti rakennusjätettä kertyy.  Huomenna on taas siivouspäivä.