Olen tehnyt opettajan työtä 26 vuotta. Ensimmäisen kerran minulla on oma työhuone.
Ovat aineet, kirjatyöt, ylkkärit tulleet luetuiksi ja arvostelluiksi olo- ja makuuhuoneenkin pöydän ääressä, sohvalla, nojatuolissakin. Tässä asunnossa minulla on alakerrassa iso ruokapöytä, jonka ääressä olen sekä syönyt, juonut kahvini että melkein seitsemän vuotta tehnyt koulutyöt. Pöydän toisessa päässä oli ruoka-, toisessa työpöytä - siirrettävää mallia: kun tarvittiin koko pöytä ruokailuun, nostin kirjoitusalustan ja vihko- ja ainepinot hyllyyn tai tuolille.
Kesällä poikani muutti omaan asuntoon, ja pari viikkoa sitten hän aloitti luokanopettajaopinnot yliopistossa. Minun oloni on onnellinen, haikea ja ylpeä. Hän on matkallaan maailmassa. Minä olen osani tehnyt, mitä nyt kovasti tunnen tarvetta edelleen osallistua hänen elämäänsä. Siirtymävaihe kestää aikansa, sen tiedän vanhemman poikani kotoamuutonajoilta.
Niin minä sain oman työhuoneen, ensimmäisen elämässäni. Tein sen entisestä makuuhuoneestani, joka on vain noin 9 neliometriä. Mutta miten soma työhuone siitä tulikaan. Uutta ostin vähän: Marimekon löytökorista kahdella kympillä Miina Äkkijyrkän lehmät ikkunaan ja kirpparilta kympillä valkoisen pikkutuolin. Vierassohvaan sijoitin enemmän, sillä nukkuja tarvitsee kunnon pedin. Kaikki muu onkin vanhaa, ja mikä ihaninta, suuri osa kirjahyllyistäni mahtui huoneeseen, kun tarkasti suunnittelimme.
Pojan entisestä huoneesta remontoimme makuuhuoneen - ja sinne tulikin enemmän uutta, tapeteista alkaen. Mutta paljon on vanhaa sielläkin. En tahdo, että kotini on huonekaluliikkeen esittelytila. Viihdyn vanhojen tavaroiden kanssa, kunhan niillä on hyvät paikat ja ne ovat siistejä.
Valo vei kuvasta ikkunanäkymän. Siksi tämä toinenkin kuva:
Töitä tehdessäni voin katsella Kalevanharjulle, ja pilkottaapa kattojen välissä pieni sininen Iidesjärven väreilykin. Vuodenajat ovat läsnä tässä huoneessa.
Ystäväni sanoin: tässä huoneessa on hyvä tehdä työtä. Sitä nimittäin kotona riittää tehtäväksi.
j.k. uusi työtuoli on kylläkin hankinnassa, kunhan . . .
