torstai 24. kesäkuuta 2010

Onnellista keskikesän juhlaa!





















Kun tulin viime viime viikolla lentokentältä kotiin taksilla, mietin taas kerran sitä, miten ammattiautoilijat toimivat liikenteessä. He ovat kokeneita, he osaavat ajaa, he näkevät liikennetilanteet nopeammin ja täsmällisemmin kuin me keskivertokuskit.

Mutta toisaalta juuri siinä on myös heidän ongelmansa: he luottavat taitoihinsa liikaakin. Taksinkuljettaja puhui melkein koko matkan kännykkäänsä - hän kävi läpi jotakin tilausta hyvin yksityiskohtaisesti, ja välillä hänen oli luettava ja katsottava etupenkillä olevaa esitettä. Oikea käsi oli korvalla, silmät aika ajoin paperissa, ajatukset ilmeisen kalliissa tilauksessa, ja mielessä ja etupanelissa raksutti raha.

Minä istuin takapenkillä ja mietin, mistä maksan, kun taksilla ajan. Mukavasta matkasta, hyvästä palvelusta. Ja varmasti myös turvallisuudesta. Sehän on luettavissa myös siitä, että taksit ovat suuria ja kalliita autoja. Mutta onko matka turvallinen, jos kuljettaja keskittyy liikenteen sijasta omiin asioihinsa, johonkin aivan muuhun kuin itse työhön?

Tänään kaupasta ajaessani kiinnitin huomiota siihen, miten ison rekan kuljettaja käänteli vasemmalla kädellä autoaan ahtaassa valoristeyksessä. Oikea oli varattu korvalla olevalle kännykälle. Keskustelua en kuullut, mutta hauskaa juttua näytti riittävän, olisiko ollut kyse juhannussuunnitelmista.

Eivät ammattiautoilijat tietenkään ole ainoita ajon aikana kännykkään puhujia. Me tavikset teemme sitä aivan varmasti paljon heitä enemmän - minäkin, mutta hyvin hyvin harvoin, enkä koskaan rupattele. Useimmiten en vastaa puhelimeen, kun ajan, ei minulle niin tärkeitä puheluita juuri koskaan tule, etteivät jouda odottaa.

Ja että miten tämä juhannukseen liittyy? Siten, että kun huomenaamulla lähden ajamaan kohti Itä-Suomen kirkasvetistä mökkirantaa, toivon, että matka sujuu turvallisesti meiltä kaikilta. Liikenne on meidän jokaisen tielläliikkujan yhteinen yritys, eikä ole reilua, että jotkut katsovat oikeudekseen ottaa siellä erivapauksia olipa kyse vauhdista, ohituksista tai huolettomuudesta muiden sääntöjen noudattamisessa.

Oikein lempeää juhannusta Sinulle, lukijani!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kesäaamun kuoriainen


Kaunis kultakuoriainen pöristeli pihallani, kun join aamukahvia.

Nautin sen lentoäänestä, sen iloisesta menosta, mutta odotin samalla kovasti, että se pysähtyisi johonkin, jotta näkisin sen loistavan kullanvihrän selän - ja saisin siitä kuvan.

Kuvaaminen on mukavaa. Mutta ei se saa viedä aistikokemuksen iloa. Siltä välillä tuntuu ja sitä on ankarasti jaksettava vastustaa.

Kovin kaunista taustaa kultakuoriainen ei valinnut, mutta muutaman kuvan sain napattua ennen kuin se nousi taas siivilleen.